tag:blogger.com,1999:blog-54898033030595850672024-02-08T12:32:04.799+02:00Minä tiedän kaiken, te ette tiedä mitäänFrankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-57967711095749986992013-06-16T16:33:00.001+03:002013-06-16T16:33:22.551+03:00Missä olen juuri nyt? Mihin olen päätynyt? Tiedoksi kaikille, jotka eivät sitä vielä tienneet. Elämäni Tallinnassa ja opiskeluni oikiksessa ovat (ainakin toistaiseksi) päättyneet.<br />
<br />
Kiitos kaikille blogia lukeneille ja pahoittelut pitkistä bloggausväleistä.<br />
<br />
Ette te minusta silti niin vähällä pääse. Uusia edesottamuksia voi seurata minun ja kämppikseni uudesta blogista http://kampinpimut.blogspot.fi/<br />
<br />
Nähdään siellä!Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-31976957160694502322012-09-30T11:48:00.002+03:002012-09-30T11:49:07.074+03:00Iik! Sängyssäni on vieras mies!Hahhaa, menitte lankaan! Luulitte varmasti otsikon perusteella, että tämä bloggaus käsittelee sukupuolielämäni jänniä käänteitä. Väärin meni. Sen sijaan, aion kertoa teille Couch Surfing -harrastuksestani (se on takuulla mielenkiintoisempaa luettavaa).<br />
<br />
Noin vuosi sitten kyllästyin jatkuvaan yksinasumiseen. Olin jotain kautta kuullut verkostosta, johon kuuluu avoimia ja ilomielisiä nuoria ihmisiä kaikkialta maailmasta. Yhdistävänä tekijänä näillä friikeillä on omituinen halu majoittaa tuntemattomia matkailijoita kodeissaan. Vastavuoroisesti nämä houkat asuvat ilmaiseksi missä tahansa, kun itse matkustavat. Hetkellisen eksistenssin ja epäröinnin jälkeen avasin profiilin tämän verkoston nettisivulle.<br />
<br />
Aluksi olin skeptinen; eihän nyt kukaan halua tavata suomalaista Tallinnassa. Ja kun en edes asu vanhassa kaupungissa. Ja ketään outoa en varmasti majoita. Pikkuhiljaa majoituskyselyitä alkoi tasaiseen tahtiin saapua eri puolilta maailmaa. Milloin joukko iloisia erasmusvaihtareita Liettuasta oli viikonloppuretkellä Tallinnassa, milloin tsekkiläinen oikeusavustaja tarvitsi yhden yön majoitusta odotellessaan jatkolentoa konferenssimatkalta kotiin.<br />
<br />
Vähä vähältä luottamukseni ihmiskuntaa kohtaan on kasvanut; majoittajana olen saanut pelkkää positiivista palautetta. Vierailijat ovat sitä, mitä profiilissaan lupaavat. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja oppinut paljon esim. kanadalaisesta tai pakistanilaisesta kasvisruokakulttuurista. Minulla on pysyvä kutsu Wieniin, Sascatooniin, Bremeniin tai Shanghaihin. Viesti epäilyttävistä hyypiöistä leviää yhteisön sisällä nopeasti ja Tallinnan aktiiviselta Couch Surfing -ryhmältä saa aina apua kysymyksiin tai seuraa leffaan tai luomumessuille.<br />
<br />
Olen alkanut uskoa ajatukseen yhteisöstä, jonka tapaamiseen voi mennä missä tahansa päin maailmaa ja aina on tervetullut. Esimerkiksi näin: tulin käymään Helsingissä ja huomasin, että illalla on paikallisen CS-verkoston tapaaminen. Menin sinne, vaikka en tuntenut ketään ja vietin mahtavan illan uusien kavereiden kanssa. Sitten tapahtuman järjestäjä tuli luokseni ja kysyi, olisiko minulla mahdollisuus majoittaa kaksi saksalaista motoristia, jotka olivat ajamassa itämeren ympäri. Kuulemma kaikki muut olivat jo vastanneet kieltävästi ja ilman majapaikkaa motoristit joutuisivat yöpymään yhden hengen teltassa sateisessa puistossa.<br />
<br />
Sisäinen humanistini pakotti minut sanomaan joo. Niinpä Aki ja Stephan murauttivat moottoripyörillään ikkunan alle ja levittelivät märät tavaransa ympäri äitini asuntoa. Kun en muuta keksinyt, levitin huoneeni lattialle varapatjan ja jätin heidät tappelemaan, kumpi nukkuu sängyssäni. Itse menin pikkusiskon huoneeseen yöksi.<br />
<br />
Aamulla äiti saattoi hieman järkyttyä huoneestani kuuluvan kuorsauksen voimakkuudesta. Kerrankin hänellä ei ollut valittamista tylsästä sosiaalisesta elämästäni. Kahden päivän oleskelunsa aikana motoristit kuitenkin vakuuttivat myös äitini kunnollisuudellaan, siisteydellään, ja koodaus- ja kokkaustaidoillaan. Lopulta, kun lähdön hetki koitti, äiti kurkotteli vilkuttamassa puoliksi ikkunan ulkopuolella ja alkoi sen jälkeen suunnitella oman CS-profiilin avaamista.Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-79119456991008095362012-08-24T16:55:00.002+03:002012-08-24T16:57:02.201+03:00Positiivinen lähtölaskenta uuteen lukuvuoteenNo niin! Uusi lukuvuosi Tallinnassa alkaa 3. syyskuuta. Vaikka lomalla on kivaa, niin on se opiskelukin ihan jees aina välillä.<br />
<br />
Kesän aikana olen suorittanut joitakin esivalmisteluja, joiden pitäisi helpottaa alkavan vuoden taakkaa.<br />
<br />
1. Hankin kotiini uuden jääkaappi-pakastimen. Vanha pakastin oli kuolinkorahdellut jo noin vuoden ja olin sulatellut sitä jotakuinkin kerran kuussa. Kesällä, kun en ollut omaishoitamassa kodinkoneitani, pakastin oli ihan silkkaa ikävystymistään syväjäädyttänyt sisäänsä about 50 cm jääkerroksen jonka saimme ystäväni kanssa hakata pois vasaralla ja taltalla. Lisäksi sille oli tullut vanhuusiän inkontinennsivaivoja; lattialle valunut vesi sai parketin kuprulle. Nyt uusi jääkaappi hyrrää vähänkuluttavana ja siistinä. Sen nimi on Ötzi.<br />
<br />
2. Päätin suorittaa eurooppaoikeuden kurssin avoimessa yliopistossa näin kesälomalla. Näin kävi, koska... Krhm... Reputin kurssin viime syksynä ja se pitäisi joka tapauksessa suorittaa uudestaan. Toisaalta, kertaus on opintojen äiti ja suomenkieliset luennot ja asian tuttuus helpottavat.<br />
<br />
3. Kävin ostamassa uusia opiskeluvälineitä. Aiemmin olen karsastanut kaikenlaista merkki- ja oheistuotekamaa, mutta nyt sorruin ostamaan muumikansion. Näin alas sitä on vajottu. Puolustuksekseni haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kansio on musta ja siis kaikin puolin alati vahvistuvaan juristi-imagooni sopiva.<br />
<br />
4. Mursin isovarpaani kun liukastuin keittiön mattoon. Lääkäri sanoi, ettei varpaita kipsata. Ainoa hoito on kävelyn välttäminen varmaan noin viiden viikon ajan. Hyvästi kaikki hienot juoksu- ja treeniohjelmat joita olin suunnitellut! (Niin varmaan, just joo.) Tämän pitäisi siis lisätä lukuintoani, kun kirjastossa istuminen edistää jalan paranemista. Tätä kutsuisin suorastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tilanteeksi, win-win situation in english.<br />
<br />Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-58531166807947325212012-06-17T14:23:00.001+03:002012-06-17T14:50:00.625+03:00Pieni lomapäivitysKesäloma alkoi, pitkän ja raskaan tenttikauden päätteeksi. Viimeisen tentin kohdalla olin jo niin uuvahtanut, että päätin osallistumisen sijasta jäädä kotiin rypemän pahaa oloa. Pääsin kuitenkin lopulta kokeeseen asti, mistä kaikki kunnia kuuluu uskollisille ystävilleni ja kunniaFrankeille, jotka aamulla hakivat minut kotoa ja kiskoivat mukanaan kokeeseen "meilläpäin ei ollut tapana lyödä lekkeriksi. Yritetään vielä, kyllä äiti antaa meille anteeksi" -argumentilla. Illalla laivassa olo oli ihmeen kevyt.<br />
<br />
Suomeen päästyä ei kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun "Viime kevät kului kamalan nopeasti ja kiireisen väsyneenä ja nyt on jo kesä enkä päivittänyt blogiani" -paniikki iski. Siksi ajattelinkin tehdä selkoa tämänhetkisestä tilanteestani:<br />
<br />
Kovista yrityksistä huolimatta en saanut työharjoittelupaikkaa hienonimisestä lakiasiaintoimistosta (sellaisesta kuten esimerkiksi Af Enehjelm-Pärekopperonperä & Poika). Hetken pelkäsin jo kahvinkeittotaitoni jäävän lapsenkenkiinsä ja kesäloman kuluvan ilman palkkarahoja. <br />
<br />
Onneksi kuitenkin huomasin viimeistä päivää avoinna olevan työopaikkailmoituksen, jossa hyvämaineinen autovuokraamo etsi kielitaitoisia ja mukavia kesätyöntekijöitä kansainväliseen ja muuntuvaan toimipisteeseen hotelliin Helsingin keskustassa. Työhakemuksessani kerroin olevani suorastaan multitalentti syntymälahjakkuus joka hallitsee suvereenisti kaikki neljä koskaan opiskelemaansa kieltä ja joka ennennäkemättömästä lahjakkuudestaan huolimatta on uskomattoman vaatiomaton (ja btw isotissinen). Yllättäen sain kutsun haastatteluun ja nyt vietän kesäloman, mukaanluettuna juhannus, musta-oranssissa työunivormussa Hilton-hotellin aulassa.<br />
<br />
Vaihdoin siis hetkellisesti ECHR:n CCMR:ään ja ILO Conventionin Terms and Conditions of Car Rentaliin. Mutta ei huolta, syksyllä palaan taas kesälomarahoilla ostettujen uusien kynähameiden voimalla opintojen (ja todennäköisesti myös ahkeramman blogipäivittelyn) pariin.Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-91824761116556848012011-11-29T08:52:00.001+02:002011-11-29T08:54:38.587+02:00Kun kerran me laivalla seilattiin ja laiva se keinutti niin...<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-size:10.0pt;
mso-ansi-font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:10.0pt;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-fareast-language:JA;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style> <br />
<div class="MsoNormal">Päivät kylmenevät, yöt pitenevät ja vääjäämättömästi lähestytään sitä ajanhetkeä jolloin Linda Linen syyskausi päättyy. On siis täydellisen sopiva hetki kertoa, millä Tallinnaan kannattaa matkustaa.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"> Kymmenien ja taas kymmenien matkustuskertojen perusteella voin sanoa, että aamut ovat järkevin aika lähteä Helsingistä Tallinnaan. Näin saa edes näennäisesti vietettyä illan rauhassa ilman kelloon vilkuilua. Myös Tallinnan-kotiin saapuminen on huomattavasti vähemmän ankeaa aamulla kuin illalla; yksinäisyyden ja jääkaapin pilaantuneiden partikkeleiden kurjuus kasvaa eksponentiaalisesti kun ulkona on pimeää ja aamuun vielä monta tuntia. Aamuisin sen sijaan homehtuneen juuston ja pilaantuneen maidon saa korvattua heti uusilla ennen kouluun lähtöä, joskus jopa aurinko saattaa suoda ylelliset säteensä kotikadulle.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"> Aamumatkustamisen varjopuolena on kuitenkin terminaali ja matka sinne. Näin myöhään syksyllä pikalaivat kulkevat kovin epäluotettavasti, joten ainoat lähdöt tapahtuvat Länsisatamasta. Viimeaikaisista imagonkohotusyrityksistä huolimatta paikka ei ole onnistunut kohottamaan statustaan ainakaan minun silmissäni. Etenkin, kun sieltä poistettiin pankkiautomaatti. Matka terminaaliin on hankala, vaikka suora reitti kotoa satamaan olisi vain 1,5km, yhtään suuremman tavaramäärän kanssa matkustaessa tekee mieli suosia julkista liikennettä. Se kuitenkin pidentää ja hankaloittaa reittiä, 25min. matkaan pitääkin varata 45min. Terminaalista laivaan vielä pidempi matka, puoli kilometriä ylämäkeen kylmässä putkessa muiden matkustajien yrittäessä kampata vetolaukuillaan. Ulkona kajastavat laivaan ajavien autojen etuvalot ja verkkokauppacomin 24/7-myymälän reklaamikyltit.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"> Sitten itse laivoihin, aloitetaan pohjalta. Eckerö Line, toiselta rakkaalta nimeltään Kökkeröline. Kulkee kerran päivässä Tallinnaan ja kerran päivässä takaisin Helsinkiin, matka kestää 3,5h jos ei juututa jäihin. Silloin matkan kokonaiskesto saattaa yltää kahdeksaankin tuntiin. Koska Eckerö on laivavaihtoehdoista halvin, matkustavaisten joukko koostuu enimmäkseen viinaturisteista. Myös jotkut eläkeläiskerhot suosivat tätä vaihtoehto. Laivalta on eliminoitu kaikki inhimillisen oleskelun mahdollistavat tilat, ankkuribaarin sohvatkin epämukavoitettiin jotta niillä ei voisi nukkua. Karaokebaari on täynnä jo aamulla ja viinan ja oksennuksen haju on pinttynyt kokolattiamattoon. Jos kaikesta huolimatta onnistuu suggeroimaan itsensä uneen, nokoset katkeavat viimeistään, kun konjakkihappyhour kuulutetaan alkaneeksi. Silloin edes S-ryhmän bonus ei paljon lämmitä. Jos siis mitenkään mahdollista, rakas lukija, vältä tätä vaihtoehtoa viimeiseen asti.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"> Toisele sijalle yltää kunniakkaasti Viking Line. Pluspisteitä laivayhtiölle tulee Katajanokan terminaalin käytöstä ja riittävästä tilasta laivalla. Miinusta tulee pikkujoulukautta liian aikaisin juhlistavista tonttutanssijoista terminaalissa, hankalista aikatauluista ja liian alhaisesta lämpötilasta laivalla. Paras paikka matkan aikana on ylimmän kerroksen kokoustila.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"> Kolmanneksi hirveysvertailussa tulee Tallink, lempinimeltään Tillink-Tallink. Tilaa oleskeluun on enemmän, ei siis ole pakko sijoittautua karaokebaariin. Matka-aikakin on vain ylelliset kaksi tai kaksi ja puoli tuntia. Edestakaisin vaeltelevat ihmiset, musiikki, kirkkaat valot, epäselkeä ClubOne -pistesysteemi ja kalliit hinnat tekevät olemisesta silti hankalaa. Tallinkiin päästäkseen on myös käveltävä pisimpään sataman ihmisputkessa. Vinkki: Tallink Superstarin Dolce Vita –baarissa on mukavimmat penkit.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"> Kelvollisin vaihtoehto Tallinnan matkalle on Linda Line. Laiva lähtee Helsingin makasiiniterminaalista, johon pääsee kätevästi ratikalla. Sisätiloiltaan laivat muistuttavat lähinnä lentokonetta, joten humalaiset matkustajat eivät vello ympäriinsä. Tavoiteaikataulun mukaan matka kestää vain puolitoista tuntia. Lindan suurin vahvuus, pieni koko, on kuitenkin myös sen suurin heikkous; se on kovin altis Suomenlahden arvaamattomille tuuliolosuhteille. Laivavuoro on usein myöhässä tai kokonaan peruttu myrskyn takia. Jäiden tullessa liikennöinti loppuu kokonaan.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Kaiken laivassaoloaikani jälkeen olen alkanut inhota kaikenlaista matkustamista. Itsensä liikkeelle kampeaminen on kerta kerralta vaikeampaa, kun tietää, että on pakko mennä laivaan. Ja nyt ollaan vasta noin puolivälissä opintoja. Tämä iloton seilaaminen pistää miettimään, minkälainen kehäraakki mahdankaan olla puolentoista vuoden päästä.<br />
</div>Mutta hetkinen! On tietenkin vielä yksi, oikeustieteen opiskelijalle mitä sopivin vaihtoehto: Copterline aloitti taas reittilennot! Matka-aika vain 18 minuuttia suuntaansa, lähtöhinta 86€. Kyllä, tällä mennään taas monta Suomenlahden ylitystä; sinä päivänä kun valmistun, pistän elämän risaiseksi ja tulen Suomeen helikopterilla.<br />
<div class="MsoNormal"><br />
</div>Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-86562110292644301362011-09-01T17:42:00.002+03:002011-09-01T17:54:35.098+03:00Miesten turvakoti nro 1Pitkän ja rasittavan kesäloman jälkeen ihana kotini on noussut myös opiskelukavereitten silmissä arvoon arvaamattomaan. Jo viikkoa ennen lukuvuoden alkua ensimmäinen onneton vuokrasopimuksensa kesäksi irtisanonut otti yhteyttä ja pyysi auttamaan. Koska olen luonteeltani todella mukava, avulias ja kiltti (ja muutenkin kaikin puolin vailla inhimmillisiä vikoja), sanoin tietysti, että tottakai minulla on alakerrassa tilaa.<br />
<br />
Eipä aikaakaan, kun jo toinen turvapaikanhakija raapi ovellani, ja koska ensimmäinen asukas takasi hänen olevan kertakaikkisen <i>bonus pater familias </i>(lat. "hyvä perheenisä" eli kaikin puolin luotettava ja yhteiskuntakelponen kansalainen), en hellämielisyyttäni raatsinut kieltää majapaikkaa häneltäkään. Etenkin kun nämä hilpeät veikot ottivat minut mukaansa katsomaan Conan Barbaari 3D -elokuvaa (kunnon soturimättöä, ah, siinä silmä lepää minkä 3D-migreeniltä pystyy).<br />
<br />
Jonain yönä (lakkasin viikon puolivälissä pitämästä niistä lukua) täällä kävi myös kolme sohvasurffaajaa Leipzigista. He olivat valvotun yön ja muutaman sateen jälkeen kovin kiitollisia lämpimästä suihkusta, puhtaista lakanoista ja oluesta. Virvoittauduttuaan yön yli, he jatkoivat matkaansa ja toivottivat tervetulleeksi milloin ikinä vain satun käymään Saksassa päin.<br />
<br />
Eilen saapui todellinen <i>bonus pater familias</i>, eli isäni, jolle sain myös raivatuksi tilaa . Tässä vaiheessa pyydän lukijaa huomaamaan, että kaikki muut paitsi ensimmäiseksi mainittu turvapaikanhakija olivat jo poistuneet, joten vuodepaikka vastaanottokeskuksessani oli valmiina. Tällä kertaa yösijaa tarvittiin kuitenkin vain yhdeksi yöksi, sopivasti teatteri- ja ravintolaillan verran.<br />
<br />
Tänään olen pyykännyt lakanoita ja siistinyt paikkoja. Varauskirja ensi viikoksi alkaa jo uhkaavasti täyttyä, jouduin jo kieltäytymään viimeisimmästä majoituspyynnöstä. Onhan se mukavaa kohahduttaa samoilla kursseilla opiskelevia saapumalla joka aamu eri miehen kanssa luennolle.Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-11849176488210447652011-04-24T22:09:00.000+03:002011-04-24T22:10:56.669+03:00Virolainen vatsalaukku ja muita tarinoitaEestissä viettämäni vajaan lukuvuoden aikana olen omaksunut täkäläiset ruokatavat ihmeen hyvin. Joistakin ruoka-aineista on tullut suorastaan elinehto jota ilman on orpo olo. Aloin kasvissyöjäksi vuodenvaihteessa, mikä tuntui aluksi kovin rajoittavalta, mutta pienen tarkastelun jälkeen totesin, että täällä pärjää vähintäänkin yhtä hyvin kuin Suomessa.<br />
<br />
Ensinnäkin, <i>soijapallid </i>(eli soijapyörykät, joo tajusin vitsin, ehehe) ja tofu ovat puolet halvempia kuin lahden toisella puolen. Myös kaikenlaisia papuja ja suurimoita on tarjolla runsain mitoin, jos vain viitseliäisyys riitää. Vihanneksia ja juureksia on saatavana kiitettävä valikoima ympäri vuoden, kiitos itäeurooppalaisten kasvihuoneviljelmien.<br />
<br />
Toiseksi, kasvisruokavalioni on <i>pelmeni</i>-lakto-ovovegetaarinen, johtuen tuon siperialaisperäisen herkun laajasta levinneisyydestä päivittäistavarakauppojen pakastealtaissa. Mikäli siis joku ei vielä tiedä, niin pelmeni on pakastettu taikinanyytti, jossa on sisällä lihaa, kalaa tai kasviksia. Enimmäkseen lihaa. Hintaluokassa on suuria vaihteluita sen mukaan, haluaako pelmeninsä syödä <i>pöder- vöi metseatäidissega</i> (eli poro- tai villisikatäytteellä, suomalaistäytteisiä pelmeneitä en ole nähnyt) vai kelpaako satunnainen jauhelihapuriste.<br />
<br />
Kolmas ruokaihmettelyni jatkuva kohde ovat paikalliset leivokset. Miten hyviä ja yllättävissä paikoissa tarjolla olevia ne ovatkaan! Esimerkiksi lähikauppani. Valikoima käsittää muutaman nahistuneen sitruunan ja banaanin, purkkikeittoa ja aina vähintään 15 eri laatuista tuoretta leivosta esittelevän konditoriavitriinin. Kun hintakin tuntuu Ekbergiin verrattuna naurettavalta, täytyy vain kadehtien ihmetellä virolaisnaisten kykyä pysyä ohutjalkaisina ja pienivyötäröisinä.<br />
<br />
Lempiaiheeni on silti maitotuotteet. Uusi lempijälkiruokani on kohuke; pieni suklaalla päällystetty rahkakuutio. Luonnollisesti kohukeja on saatavana useissa mauissa aina vaniljasta mango-meloniin. Voin myös suositella, että jos ruokakaupassa asioidessa silmät osuvat suluguni-juustoon, kannattaa ostaa ainakin yksi paketti. Se on georgialainen grilli- ja salaattijuusto, joka sopii mielestäni paremmin ainakin em. asioihin kuin feta tai halloumi.<br />
<br />
Sokerina pohjalla (tai kermanokareena kirsikan kera jäätelön päälle, joka muuten sekin on täällä tosi hyvää,) esittelen ehdottoman suosikkini; <i>hapukoor</i> on virolainen vastine ruokakermalle, kermaviilille, smetanalle, ruuanlaittojugurtille, smetanalle ja varmasti ainakin tusinalle muulle maitotuotteelle. Hapukoor myydään muovipussissa, jota varten kuulemma kaikilla virolaisilla (sekä minulla) on oma muki jääkaapissa. Olen alkanut lisätä hapukooria kaikkialle. Seljankaan, borsiin, muihin keittoihin, kastikkeisiin, taikinoihin, tortillaan, dippivihanneksiin... Ja ennen kaikkea pelmeneiden päälle!<br />
<br />
Head isu!Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-57304998167382254442011-02-03T17:47:00.000+02:002011-02-03T17:47:55.654+02:00Comparative studyTämä bloggaus on omistettu tämähetkisen tilanteen parhaudelle.<br />
<br />
Asuntolassa asuessani heräsin yleensä siihen, että erasmukset laulavat parvekkeella kello neljä aamulla. Vessaan ja suihkuun pääseminen kolmen naisen taloudessa otti aina oman aikansa. Pyykkitupaan piti jonottaa ja jos ei hakenut pyykkejä ajoissa, joku heitti ne lattialle. Illalla kavereiden kanssa kaupungille lähtö oli hirmuinen prosessi, samaten takaisintulo. Kauppaankin piti mennä trollibussilla.<br />
<br />
Löydettyäni asunnon tuossa vähän ennen joulua, kaikki on muuttunut huomattavasti paremmaksi. Aamuisin herätessä kuulen korkeintaan talonmiehen jäänraaputusäänet. Vessaan ja suihkuun pääseminen kolmen huoneen taloudessa on vaivatonta ja pyykkikonekin on aina vapaana. Illalla voi lähteä kaupungille ilman, että tarvitsee huolehtia bussiaikatauluista; kotiin voi tarvittaessa vaikka kävellä. Ystäviä ja kylänmiehiä on helppo majoittaa, koska alakertaan mahtuu mukavasti vaikka neljä ihmistä (testattu tupareissani). Iso marketti on kävelymatkan päässä. Arki sujuu niin mukavasti, että sain kerättyä Rimin etutarravihon täyteen. Lisäksi puutalokortteleista koostuvalla asuinalueellani on oma asukasyhdistys, joka järjestää erilaisia tapahtumia aina katukirppiksestä pyöränkunnostustalkoisiin.<br />
<br />
Jopa vanhat mummut tuntuvat ylivertaisilta. Esimerkiksi, eräänä päivänä trollibussissa vanha rouva teki minulle tilaa ja sanoi että minulla on ihan yhtä suuri oikeus istua, vaikka olen nuori. Sitten mummeli alkoi kehua, että olenpas kaunis, ja kun kiitin, hän sanoi, että suomalaiseksi osaan kyllä viroa ihmeen hyvin. Juteltuamme hetken, hän lupasi lähteä auttamaan minua matkalipun ostossa. Ja tämä ihana rouva todellakin tuli kanssani Kristiine-keskukseen ja kiersi tomerasti kaikki mahdolliset lipunostopaikat, kunnes kävi ilmi, ettei lippuja ollut saatavilla, koska uudet eurohintaiset eivät vielä olleet saapuneet painosta. Sitten hän pahoitteli syvästi ja halasi hyvästiksi, toivottaen onnea opintoihin.<br />
<br />
Edellä mainittu tapaus tuli mieleeni, kun Helsingissä seisoin ratikkapysäkillä ja paikalle köpötteli pieni mummo kainalosauvojen kanssa. Mummo kysyi minulta komealla viskibassolla, mikä ratikka seuraavaksi tulee. Kun sanoin kahdeksikon olevan vuorossa, mummo alkoi sadatella "Voi jumalauta! Aina minä saan odottaa ja odottaa! Terveyskeskuksessakin odotuttivat koko päivän!" Yritin lohduttaa sanomalla, että kolmonen tulee kyllä ihan muutaman minuutin sisällä, mutta siitäkös mummo vain entisestään yltyi: "Voi perkele! Ja tietysti tulee korkea ratikka johon on vaikea päästä keppien kanssa! Ja minä kun olen tätä maata koko ikäni rakentanut ja kaikkeni antanut, parhaat vuodet ja terveys meni ja silti aina tulee vaan paskaa niskaan!" Kun kolmonen sitten tuli, mummo tökkäsi keppinsä oikopäätä minulle ja alkoi kömpiä sisään. Tarjosin käsivartta tueksi; "No älä nyt töni siinä saatana!"Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-82881618488487840452010-10-15T20:56:00.000+03:002010-10-15T20:56:42.681+03:00Missä koti on?Tässä Helsingin ja Tallinnan välillä reissatessa mieleen nousee välillä pieni ahdistus: entisessä kodissa pikkusisko on vallannut entisen huoneeni ja siemailee siellä nyt teetä iloisesti hohotellen. Vieraillessani Helsingissä nukun pikkusiskon entisessä huoneessa, pölyisellä parvella 10cm paksulla superlonpatjalla. Toisaalta Tallinnan asuntolakämppä ei millään muutu kodiksi (olen yrittänyt tavaroiden uudelleenjärjestelyä, siivoamista, huonekasvia, mattoa, leipomista...) vaan muistuttaa mielestäni ennemminkin ihmiskarsinaa, johon tulevat uraohjukset säilötään odottamaan valmistumsta.<br />
Ahdistus syntyy kun mikään paikka ei tunnu kodilta eikä missään voi pysähtyä. Ehkä voisin ilmoittaa viranomaisille, että uusi asuinpaikkani on Linda Line?<br />
<br />
Sekä Helsingissä että Tallinnassa on paljon hyviä puolia, joissa on ainesta vaikka mihin. Ollessani toisessa, kaipaan toiseen, tai ainakin on tunne, että pitäisi olla juuri siinä toisessa paikassa. Ensinnäkin Helsingissä on kaikki rakkaat; perhe ja ystävät. Siellä voi viedä roskat laittamatta ripsiväriä ja käydä baarissa ilman paljettipaitaa ja korkokenkiä. (Viimeksi käydessäni kalliolaisessa baarissa, istuin villapaitaisten ernuhippien kanssa pinossa lattialla!) Helsingissä ei tarvitse käydä bussilla kaupassa. Helsingissä on aina joku, jolle voi soittaa kun tuntuu yksinäiseltä tai epätoivoiselta. <br />
<br />
Tallinnassa taas on koulu, eli saan opiskella sitä mitä haluan, ja se on tosi hienoa. Tallinnassa on lyhyt matka kaikkialle (okei, ei ruokakauppaan, jonne pitää mennä bussilla). Asuntoasiakin kohenee pikkuhiljaa, kunhan saan luotua universumiin sellaisen madonreiän, että kaikki asianosaiset Frankit ovat samaan aikaan samassa paikassa. Tuntuu tosi hienolta sanoa kaikille, että opiskelen Tallinnassa ja uuden kaupungin hahmottaminen sisältäpäin tekee olon todella professionaaliseksi (tiedän, mistä saa parasta sushia, ID-kortin tai halpoja drinkkejä ilman suomalaisörinää, tiedän myös Tallinnan kaikkien homobaarien sijainnin). Myös kielen oppiminen on hauskaa ja jännää (keskustelin eilen puhelimitse suutarin kanssa kenkieni korjaustoimenpiteistä!) Tänne tulo oli opiskelijaelämäni kannalta ehdottomasti myös taloudellisin ratkaisu. On tosi hienoa, että kolmen päivän ruokaostokset tehtyäni kauppakuitin loppusumma on osapuilleen kuuden euron luokkaa ja leffalippu maksa enintään 4,80€.<br />
<br />
Tämä kaikki on saanut minut pohtimaan, voisiko nämä kaksi asiaa yhdistää. Tilanne näyttäytyi toivottomana, kunnes viimeisimmän Suomi-viikonloppuni jälkeen kurkistin postilaatikkoon. Siellä oli paksu kirjekuori Suomi-seurasta! "Hyvä tuore ulkosuomalainen. Olemme poliittisesti riippumaton maailmalla olevien, sinne lähtevien ja sieltä palaavien suomalaisten etu-, asiantuntija- ja palvelujärjestö. -- Koti-ikävää helpottaa muiden suomalaisten tapaaminen ja tilaisuudet saada kuunnella ja puhua suomea. (parempaa, kuin olisin voinut kuvitella!) -- Tuotevälityksemme kautta voit tilata itsellesi ja tuttavillesi lehtiä, kirjoja, videoita, Suomen lippuja sekä monia muita suomalaisia tuotteita. (sieltä saa mm. salmiakkipurkkaa, ruispaloja ja Uuno Turhapuro -DVD:itä! Nyt tiedän, mistä tilaan joululahjanne...)"<br />
<br />
Nyt, arvon lukija, jätän sinut pohtimaan, missä vaiheessa teksti muuttuu kieli poskessa kirjoitetuksi. Itse lähden syömään fetapiirakkaa, joka tuoksuu kodilta.Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-33176752671597185302010-09-21T23:35:00.000+03:002010-09-21T23:35:57.832+03:00KaksinaisuuksiaKäydessäni Suomessa, saatan teistä vaikuttaa edelleen samalta vanhalta Tuulilta joka huimat neljä viikkoa sitten jätti kotinsa ja perheensä ja lähti kohti uusia, merentakaisia seikkailuita. Todellisuudessa elän salaista kaksoiselämää; Lindalinen vessassa Tuulista tulee Mereke!<br />
<br />
Kaksoiselämäni on lähes täydellistä. Minulla on on kaikki mitä Batmanillakin on, vai mitäs tähän sanotte: kaksi kotia ja osoitetta, kahdet kotiavaimet, kaksi pankkitiliä eri pankeissa, kaksi henkilöllisyystodistusta, kaksi puhelinta, kaksi ystäväpiiriä, kaksi kieltä, kahdet ruokailutottumukset, kaksi pukeutumistyyliä, kaksi kantapaikkaa, kaksi matkakorttia.<br />
<br />
Pukeutumistyyli onkin jännä juttu. Alunperin lupasin itselleni, että huolimatta paikallisista kauneusnormeista, pysyn itsenäni. Kuitenkin, oltuani jonkin aikaa tässä ultrafeminiinisessä atmosfäärissä, huomasin, että vanhat (en ole juurikaan ostanut uusia viimeisen neljän vuoden aikana) vaatteeni ovat yllättävän nuhjuisia. Niistä myös huokuu eräänlainen hippityylinen epäjuristiuskottavuus. Hävettää sanoa, mutta olenkin antanut Mereke-olemukselle periksi ja ostanut naisellisuusasioita.<br />
<br />
Todistuskappale nro. 1: korkonilkkurit, mustat, nahkaiset. Onnistuin kuitenkin löytämään mahdollisimman yksinkertaiset, glitterittömät ja soljettomat...<br />
<br />
Todistuskappale nro. 2: farkkulegginsit. Tätä ei voi puolustella mitenkään.<br />
<br />
Todistuskappale nro. 3: bolero (sellainen kummallinen vaate, jossa on vain hihat, nimen oppiminen oli työn takana, mutta Ravel auttoi)<br />
<br />
Mereke-Tuulina pukeudun kaikkiin näihin ja lähden taksilla bilettämään. Matkalla karistan kuubalaisen sikarin tuhkaa ikkunasta ja heittelen kahden kroonin seteleitä.<br />
<br />
Onneksi kerran viikossa on pakko käydä Suomessa.Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-49653302430163378032010-09-08T23:13:00.000+03:002010-09-19T17:58:31.320+03:00Epäkäyttäjälähtöisten käyttöjärjestelmien kuningasTässä oppilaitoksessa on enemmän kurssijärjestelmiä, sähköisiä tiedonjakoalustoja, koodilyhenteitä, käyttäjätunnuksia ja salasanoja kuin missään muualla maailmassa.<br />
<br />
Esimerkiksi kurssimateriaalien jakaminen verkossa (muistathan, meillä ei ole kirjoja, joten verkkomatskua pdf-tiedostoina on paljon). Jokaisella opettajalla on oma "moodle" -tiedonjakoalusta jokaiselle kurssille. Eri moodlet sijaitsevat erillisissä osoitteissa. Jokaiseen tarvitaan erillinen käyttäjätunnus ja salasana. Jotkut opettajat eivät käytä moodlea, vaan jotakin itse kehittämäänsä kussimateriaalitietokantaa, jonka osoite ilmoitetaan ensimmäisen tunnin alussa. Sen jälkeen se on salaista tietoa. Mihinkään edellämainituista järjestelmistä ei pääse koulun sivujen kautta.<br />
<br />
Hyvä uutinen on, että sain vihdoinkin opiskelijakoodin! Nyt olen yhteisön täysivaltainen jäsen! Kävin taas kysymässä asiasta jossain niistä toimistoista, jotka asiasta tietävät. Sanottiin, että pitää odottaa "vähän". Kysyin, kuinka kauan. "No, jonkin aikaa." Totesin, ettei minulla ole kiire ja istuin alas. Johan tuli tätiin vauhtia: sain koodin viidessä minuutissa! Koodini on muuten a107471, jos unohdat nimeni, voit kutsua minua tällä koodilla. Lupaan kiitää kuinTuuli.<br />
<br />
Uuden hienon opiskelijakoodini avulla sain myös kirjauduttua koulun kurssivalintajärjestelmä ÖIS:iin (Öppeinfosysteem) ja tehtyä opintosuunnitelmani syyslukukaudelle. ÖIS on uusi luku kirjaani käyttäjälähtöisen verkkosuunnittelun kukkasista. Kurssien nimet mainitaan yhdellä sivulla, niiden koodit (joiden avulla ne lisätään opintosuunnitelmaan) toisella sivulla, opettajat kolmannella, opintopisteiden määrä neljännellä ja oman alan oppimäärään kuuluvat kurssit viidennellä sivulla. Jotta voi katsoa yhtä kurssia kokonaisuudessaan, täytyy olla vähintään kolme välilehteä auki samanaikaisesti. Kurssit lisätään erillisellä sivulla, joka aukeaa pop-up-ikkunaan.<br />
<br />
Valmis opintosuunnitelma käydään näyttämässä dekaanille, joka hyväksyy sen. Kun menin dekaanin luo näyttämään suunnitelmaani, hän meinasi pudota tuolilta hämmästyksestä:<br />
-Miten on mahdollista että osasit IHAN YKSIN käyttää ÖIS:iä ja lisätä kurssit suunnitelmaan?! Näit varmaan esittelyvideon?<br />
-En, päättelin vaan. (esittelyvideo on niin vaikeasti löydettävissä, etten edes tiennyt sen olemassaolosta)<br />
-Olet varmaan nero tai jotain!*<br />
<br />
*Huom! Voi olla, ettei dekaani käyttänyt <u>kirjaimellisesti</u> näitä sanoja, mutta kehui joka tapauksessa tosi päteväksi. Pidätän itselläni oikeuden muuttaa omassa blogissani muiden suusta tullutta tekstiä.<br />
<br />
<br />
P.S. Keskiviikkona 15.9. oli Comparative Constitutional Law:n välikoe Moodlessa. Koekysymykset avoinna klo 10:00-11:00, jolloin kaikkien kurssiin osallistuvien oletetaan olevan netin ääressä vastaamassa. Vastaamatta jättäminen vaikuttaa urssiarvosanaa alentavasti. Arvatkaa, kestikö Moodle kaatumatta? (vihje: 1. kirjain E, viimeinen kirjain I)Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-62005170444550703162010-09-03T01:57:00.000+03:002010-09-03T02:03:13.822+03:00"Welcome to this course of akademik enklish"Maanantain ensimmäinen tunti klo 10:00; Informatics paikassa nimeltä IT-building (ihan totta, en tiedä miten se liittyy oikeustieteeseen, siellä opetellaan excel-taulukointia). IT-building EI muuten ole muiden opiskelurakennusten vieressä, vaan se on pieni punainen tiilitalo metsän keskellä, kaukana kampusalueen toisessa päässä.<br />
Ensiksi piti jonottaa pienen mummelin luo jotta saa IT-Buildingin koneille sopivan sisäänkirjautumiskoodin. Juuri kun pääsin mummelin luo, opetus alkoi mutta koska jonottaessani luokka oli täyttynyt, en päässyt aamun A-ryhmän tunnille, vaan käskettiin tulla iltapäivällä B-ryhmän tunnille. Siitä sitten uudestaan mummelin luo jonottamaan tunnuksia, tietenkin takaisin jonon päähän. Uuden jonotuksen jälkeen mummeli toteaa, ettei voi antaa tunnuksia koska minulla ei ole opiskelijakoodia. Minua pyydetään kääntymään oman tiedekuntani kanslian puoleen.<br />
Tiedekunnan kansliassa asia ei tietenkään hoidu, vaan käsketään käymään International Study Centerissä. Study Center on tietenkin taas kampusalueen kolmannessa nurkassa, eikä sinne vie keltaisilla kivillä päällystettyä tietä eikä kukaan tiedä missä se on. Reitin arvailuun menee n. 20 minuuttia mutta lopulta löydän perille. Study Centerissä neljä eri virkailijaa yrittää selvittää ongelmaani ja lopulta käy ilmi, ettei tietojani ole vielä kirjattu koulun tietokantaan joten en voi saada opiskelijakoodia (joka siis tarvitaan monessa paikassa ja jota ilman en saa läsnäolotodistusta KELA:a varten). Lohdukseni saan kuitenkin kuulla, että jo viikon kuluttua asia on mitä todennäköisimin hoidettu! Siispä ei muuta kuin reippain mielin Comparative Constitutional Law -luennolle keskustelemaan metsästäjä-keräilijä-yhteisön ja maanviljely-yhteisön eroista.<br />
<br />
Tiistaina vuorossa English for Academic Purposes. Ehdin jo toivoa, että opettajana olisi native speaker, mutta eipä ei; vironvenäläinen rouva aloitti tunnin kertomalla että "this akademik enklish is propably too higkh levelled for you, so you have to fill this planket (sori, it is only in estonian) and tell us the percentage you get from your final examination from higkh skool. Then we will see, who is high levelled enough to reach this akademik enklish". Pian nähdään mihin ryhmään päädyn. Kati Venemies, I miss you!<br />
<br />
Keskiviikkona ei ollut luentoja (paitsi parillisilla viikoilla Enviromental Policy ja yhdeksännestä opintoviikosta alkaen neljän opintopisteen Ergonomics-luento, jossa kuulemma opitaan istumaan oikein) eikä haluamaani Estonian Language and Culture 1 -kurssia järjestetä koska sen opettaja ei enään työskentele TTÜ:ssa. Päätin siis käydä tekemässä muuttoilmoituksen Mustamäen maahanmuuttovirastossa joka sijaitsee Mustamäe Linnavalistuksessa, osoitteessa A. H. Tammsaare 135. Kaikista maailman paikoista SIELLÄ työskentelee ystävällinen virkailija, joka palvelee myös suomeksi ja auttaa lomakkeiden täyttämisessä! 6.9. eteenpäin olen nyt sitten oikeutettu hakemaan virolaista ID-korttia, jonka käyttömahdollisuudet ovat äärettömät ja sen yli. Voin mm. ladata sille julkisen liikenteen kuukausikortin ja tilata leffalippuja ja käydä kirjastossa (sekä julkisessa että yliopiston omassa) sekä todistaa henkilöllisyyteni jos poliisi sattuisi sitä kyselemään.<br />
<br />
Vaikeuksista huolimatta tuntuu että alan oppia paikallisen systeemin. On ollut myös hyviä hetkiä, esimerkiksi Foundations of Law:n opettaja oli niin hyvä tyyppi että otin saman tien toisenkin kurssin, Comparative Contract Law:n (kevään velvoiteoikeuden pääsykoekirjasta on sittenkin hyötyä)! Sain myös TTÜ Campus Wifi:n toimimaan, vaikka yksi virkailija ehti jo väittää että vika on omassa koneessani (voi luoja mikä urpo, mitä vikaa macissa nyt voisi olla!). Löysin kuitenkin TTÜ:n maagisen Tarvehuoneen paikasta, joka näytti aluksi siivouskomerolta. Oven takaa löytyi kuitenkin iso, valoisa huone täynnä tietokoneita ja niiden osia. Siellä istui setä, joka hoiti asian kirjaimellisesti napin painalluksella. En tiedä, löytäisinkö huonetta enään uudestaan.<br />
Ja mikä parasta, löysin myös toisen Frankin! Olisin muuten varmaan jo luovuttanut, mutta nyt vain toteamme että vaikka on vähän toista kuin kotona, niin meillä päin ollut tapana lyödä lekkeriksi.Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5489803303059585067.post-24659783570264643322010-08-29T16:26:00.000+03:002010-08-29T16:26:47.211+03:00Oikeustieteen fuksi pitää puheen koko muulle ihmiskunnalleToivottavasti blogini otsikko on kaikkien mielestä tarpeeksi mahtipontinen. Tarkoituksenani on kertoa täällä uudesta opiskelijaelämästäni Tallinnassa. Ihan pian olen kansainvälisellä tasolla aina oikeassa, toivon mukaan. <br />
<br />
Tulin tänne torstaina ja siitä asti kaikki on ollut hurjaa. Kauheasti uusia naamoja ja sekavaa perehdytystä talon tavoille. En ole vielä oikein tajunnut, että oikeasti asun täällä nyt. Opiskelija-asuntola on hieman karu ja voi mennä hetki, ennen kuin sitä voi kutsua kodiksi, mutta kämppikseni ovat mukavia (ainakin ne kaksi suomalaista jotka olen jo tavannut, korealainen tyttö ei ole vielä tullut). Maton tai julisteen laittaminen voisi helpottaa. Ennen lähtöä olin huolissani siitä, pärjäänkö ilman kattilaa ensimmäisen viikon, mutta onneksi muutkin toivat keittiövälineitä. Nyt meillä on mm. kolme paistinpannua, korkinavaajaa ja tölkinavaajaa, liuta teekuppeja, pari kattilaa ja vedenpuhdistaja. Ongelmana on pikemminkin niiden kaikkien mahduttaminen kaappiin.<br />
<br />
Sunnuntaihin mennessä olen jo oppinut bussireitin keskustaan ja selvittänyt, missä pitää käydä ilmoittautumassa maahanmuuttoviranomaisille. Valokuviakin olen hankkinut (niitä kuluu paljon; kaksi opiskelijakortiin, yksi kuukausilippuun, yksi ID-cardiin jne. mikäli oikein muistan). Yllättäen ymmärrän viroa ihan mukavasti, mutta bussipysäkkien nimet tuntuvat silti huvittavilta, esimerkiksi Lepistiku, Kullerkupu tai Karikakra . Yliopisto sijaitsee Mustamäellä, n. 8 km päässä keskustasta mutta johdinauto (trollikka) kulkee onneksi jotakuinkin kymmenen minuutin välein. Taksillakin on halpa matkustaa (jos tietää oikean taksikeskuksen numeron, mikä onkin jo toinen tarina).<br />
<br />
Varsinainen opiskelu alkaa huomenna ja se vähän jännittää; entäs jos en ymmärrä niiden venäläisten professorien englantia? Tai jos en olekaan tarpeeksi blondi oppiakseni kansainvälistä oikeutta? Mitä jos olen TTÜ:n ainoa Frank? Tai jos olen liian kovaääninen tai punatukkainen ja yritän vaan turhaan tunkea pyöreää palikkaa neliönmuotoiseen aukkoon?Frankhttp://www.blogger.com/profile/17488131788849330764noreply@blogger.com3