Toivottavasti blogini otsikko on kaikkien mielestä tarpeeksi mahtipontinen. Tarkoituksenani on kertoa täällä uudesta opiskelijaelämästäni Tallinnassa. Ihan pian olen kansainvälisellä tasolla aina oikeassa, toivon mukaan.
Tulin tänne torstaina ja siitä asti kaikki on ollut hurjaa. Kauheasti uusia naamoja ja sekavaa perehdytystä talon tavoille. En ole vielä oikein tajunnut, että oikeasti asun täällä nyt. Opiskelija-asuntola on hieman karu ja voi mennä hetki, ennen kuin sitä voi kutsua kodiksi, mutta kämppikseni ovat mukavia (ainakin ne kaksi suomalaista jotka olen jo tavannut, korealainen tyttö ei ole vielä tullut). Maton tai julisteen laittaminen voisi helpottaa. Ennen lähtöä olin huolissani siitä, pärjäänkö ilman kattilaa ensimmäisen viikon, mutta onneksi muutkin toivat keittiövälineitä. Nyt meillä on mm. kolme paistinpannua, korkinavaajaa ja tölkinavaajaa, liuta teekuppeja, pari kattilaa ja vedenpuhdistaja. Ongelmana on pikemminkin niiden kaikkien mahduttaminen kaappiin.
Sunnuntaihin mennessä olen jo oppinut bussireitin keskustaan ja selvittänyt, missä pitää käydä ilmoittautumassa maahanmuuttoviranomaisille. Valokuviakin olen hankkinut (niitä kuluu paljon; kaksi opiskelijakortiin, yksi kuukausilippuun, yksi ID-cardiin jne. mikäli oikein muistan). Yllättäen ymmärrän viroa ihan mukavasti, mutta bussipysäkkien nimet tuntuvat silti huvittavilta, esimerkiksi Lepistiku, Kullerkupu tai Karikakra . Yliopisto sijaitsee Mustamäellä, n. 8 km päässä keskustasta mutta johdinauto (trollikka) kulkee onneksi jotakuinkin kymmenen minuutin välein. Taksillakin on halpa matkustaa (jos tietää oikean taksikeskuksen numeron, mikä onkin jo toinen tarina).
Varsinainen opiskelu alkaa huomenna ja se vähän jännittää; entäs jos en ymmärrä niiden venäläisten professorien englantia? Tai jos en olekaan tarpeeksi blondi oppiakseni kansainvälistä oikeutta? Mitä jos olen TTÜ:n ainoa Frank? Tai jos olen liian kovaääninen tai punatukkainen ja yritän vaan turhaan tunkea pyöreää palikkaa neliönmuotoiseen aukkoon?
