torstai 1. syyskuuta 2011

Miesten turvakoti nro 1

Pitkän ja rasittavan kesäloman jälkeen ihana kotini on noussut myös opiskelukavereitten silmissä arvoon arvaamattomaan. Jo viikkoa ennen lukuvuoden alkua ensimmäinen onneton vuokrasopimuksensa kesäksi irtisanonut otti yhteyttä ja pyysi auttamaan. Koska olen luonteeltani todella mukava, avulias ja kiltti (ja muutenkin kaikin puolin vailla inhimmillisiä vikoja), sanoin tietysti, että tottakai minulla on alakerrassa tilaa.

  Eipä aikaakaan, kun jo toinen turvapaikanhakija raapi ovellani, ja koska ensimmäinen asukas takasi hänen olevan kertakaikkisen bonus pater familias (lat. "hyvä perheenisä" eli kaikin puolin luotettava ja yhteiskuntakelponen kansalainen), en hellämielisyyttäni raatsinut kieltää majapaikkaa häneltäkään. Etenkin kun nämä hilpeät veikot ottivat minut mukaansa katsomaan Conan Barbaari 3D -elokuvaa (kunnon soturimättöä, ah, siinä silmä lepää minkä 3D-migreeniltä pystyy).

  Jonain yönä (lakkasin viikon puolivälissä pitämästä niistä lukua) täällä kävi myös kolme sohvasurffaajaa Leipzigista. He olivat valvotun yön ja muutaman sateen jälkeen kovin kiitollisia lämpimästä suihkusta, puhtaista lakanoista ja oluesta. Virvoittauduttuaan yön yli, he jatkoivat matkaansa ja toivottivat tervetulleeksi milloin ikinä vain satun käymään Saksassa päin.

 Eilen saapui todellinen bonus pater familias, eli isäni, jolle sain myös raivatuksi tilaa . Tässä vaiheessa pyydän lukijaa huomaamaan, että kaikki muut paitsi ensimmäiseksi mainittu turvapaikanhakija olivat jo poistuneet, joten vuodepaikka vastaanottokeskuksessani oli valmiina. Tällä kertaa yösijaa tarvittiin kuitenkin vain yhdeksi yöksi, sopivasti teatteri- ja ravintolaillan verran.

 Tänään olen pyykännyt lakanoita ja siistinyt paikkoja. Varauskirja ensi viikoksi alkaa jo uhkaavasti täyttyä, jouduin jo kieltäytymään viimeisimmästä majoituspyynnöstä. Onhan se mukavaa kohahduttaa samoilla kursseilla opiskelevia saapumalla joka aamu eri miehen kanssa luennolle.