sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Virolainen vatsalaukku ja muita tarinoita

Eestissä viettämäni vajaan lukuvuoden aikana olen omaksunut täkäläiset ruokatavat ihmeen hyvin. Joistakin ruoka-aineista on tullut suorastaan elinehto jota ilman on orpo olo. Aloin kasvissyöjäksi vuodenvaihteessa, mikä tuntui aluksi kovin rajoittavalta, mutta pienen tarkastelun jälkeen totesin, että täällä pärjää vähintäänkin yhtä hyvin kuin Suomessa.

 Ensinnäkin, soijapallid (eli soijapyörykät, joo tajusin vitsin, ehehe) ja tofu ovat puolet halvempia kuin lahden toisella puolen. Myös kaikenlaisia papuja ja suurimoita on tarjolla runsain mitoin, jos vain viitseliäisyys riitää. Vihanneksia ja juureksia on saatavana kiitettävä valikoima ympäri vuoden, kiitos itäeurooppalaisten kasvihuoneviljelmien.

  Toiseksi, kasvisruokavalioni on pelmeni-lakto-ovovegetaarinen, johtuen tuon siperialaisperäisen herkun laajasta levinneisyydestä päivittäistavarakauppojen pakastealtaissa.  Mikäli siis joku ei vielä tiedä, niin pelmeni on pakastettu taikinanyytti, jossa on sisällä lihaa, kalaa tai kasviksia. Enimmäkseen lihaa. Hintaluokassa on suuria vaihteluita sen mukaan, haluaako pelmeninsä syödä pöder- vöi metseatäidissega (eli poro- tai villisikatäytteellä, suomalaistäytteisiä pelmeneitä en ole nähnyt) vai kelpaako satunnainen jauhelihapuriste.

  Kolmas ruokaihmettelyni jatkuva kohde ovat paikalliset leivokset. Miten hyviä ja yllättävissä paikoissa tarjolla olevia ne ovatkaan! Esimerkiksi lähikauppani. Valikoima käsittää muutaman nahistuneen sitruunan ja banaanin,  purkkikeittoa ja aina vähintään 15 eri laatuista tuoretta leivosta esittelevän konditoriavitriinin. Kun hintakin tuntuu Ekbergiin verrattuna naurettavalta, täytyy vain kadehtien ihmetellä virolaisnaisten kykyä pysyä ohutjalkaisina ja pienivyötäröisinä.

  Lempiaiheeni on silti maitotuotteet. Uusi lempijälkiruokani on kohuke; pieni suklaalla päällystetty rahkakuutio. Luonnollisesti kohukeja on saatavana useissa mauissa aina vaniljasta mango-meloniin. Voin myös suositella, että jos ruokakaupassa asioidessa silmät osuvat suluguni-juustoon, kannattaa ostaa ainakin yksi paketti. Se on georgialainen grilli- ja salaattijuusto, joka sopii mielestäni paremmin ainakin em. asioihin kuin feta tai halloumi.

   Sokerina pohjalla (tai kermanokareena kirsikan kera jäätelön päälle, joka muuten sekin on täällä tosi hyvää,) esittelen ehdottoman suosikkini; hapukoor on virolainen vastine ruokakermalle, kermaviilille, smetanalle, ruuanlaittojugurtille, smetanalle ja varmasti ainakin tusinalle muulle maitotuotteelle. Hapukoor myydään muovipussissa, jota varten kuulemma kaikilla virolaisilla (sekä minulla) on oma muki jääkaapissa. Olen alkanut lisätä hapukooria kaikkialle. Seljankaan, borsiin, muihin keittoihin, kastikkeisiin, taikinoihin, tortillaan, dippivihanneksiin... Ja ennen kaikkea pelmeneiden päälle!

Head isu!