keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Epäkäyttäjälähtöisten käyttöjärjestelmien kuningas

Tässä oppilaitoksessa on enemmän kurssijärjestelmiä,  sähköisiä tiedonjakoalustoja, koodilyhenteitä, käyttäjätunnuksia ja salasanoja kuin missään muualla maailmassa.

 Esimerkiksi kurssimateriaalien jakaminen verkossa (muistathan, meillä ei ole kirjoja, joten verkkomatskua pdf-tiedostoina on paljon). Jokaisella opettajalla on oma "moodle" -tiedonjakoalusta jokaiselle kurssille. Eri moodlet sijaitsevat erillisissä osoitteissa. Jokaiseen tarvitaan erillinen käyttäjätunnus ja salasana. Jotkut opettajat eivät käytä moodlea, vaan jotakin itse kehittämäänsä kussimateriaalitietokantaa, jonka osoite ilmoitetaan ensimmäisen tunnin alussa. Sen jälkeen se on salaista tietoa. Mihinkään edellämainituista järjestelmistä ei pääse koulun sivujen kautta.

 Hyvä uutinen on, että sain vihdoinkin opiskelijakoodin! Nyt olen yhteisön täysivaltainen jäsen! Kävin taas kysymässä asiasta jossain niistä toimistoista, jotka asiasta tietävät. Sanottiin, että pitää odottaa "vähän". Kysyin, kuinka kauan. "No, jonkin aikaa." Totesin, ettei minulla ole kiire ja istuin alas. Johan tuli tätiin vauhtia: sain koodin viidessä minuutissa! Koodini on muuten a107471, jos unohdat nimeni, voit kutsua minua tällä koodilla. Lupaan kiitää kuinTuuli.

 Uuden hienon opiskelijakoodini avulla sain myös kirjauduttua koulun kurssivalintajärjestelmä ÖIS:iin (Öppeinfosysteem) ja tehtyä opintosuunnitelmani syyslukukaudelle. ÖIS on uusi luku kirjaani käyttäjälähtöisen verkkosuunnittelun kukkasista. Kurssien nimet mainitaan yhdellä sivulla, niiden koodit (joiden avulla ne lisätään opintosuunnitelmaan) toisella sivulla, opettajat kolmannella, opintopisteiden määrä neljännellä ja oman alan oppimäärään kuuluvat kurssit viidennellä sivulla. Jotta voi katsoa yhtä kurssia kokonaisuudessaan, täytyy olla vähintään kolme välilehteä auki samanaikaisesti. Kurssit lisätään erillisellä sivulla, joka aukeaa pop-up-ikkunaan.

  Valmis opintosuunnitelma käydään näyttämässä dekaanille, joka hyväksyy sen. Kun menin dekaanin luo näyttämään suunnitelmaani, hän meinasi pudota tuolilta hämmästyksestä:
 -Miten on mahdollista että osasit IHAN YKSIN käyttää ÖIS:iä ja lisätä kurssit suunnitelmaan?! Näit varmaan esittelyvideon?
 -En, päättelin vaan. (esittelyvideo on niin vaikeasti löydettävissä, etten edes tiennyt sen olemassaolosta)
 -Olet varmaan nero tai jotain!*

*Huom! Voi olla, ettei dekaani käyttänyt kirjaimellisesti näitä sanoja, mutta kehui joka tapauksessa tosi päteväksi. Pidätän itselläni oikeuden muuttaa omassa blogissani muiden suusta tullutta tekstiä.


P.S. Keskiviikkona 15.9. oli Comparative Constitutional Law:n välikoe Moodlessa. Koekysymykset avoinna klo 10:00-11:00, jolloin kaikkien kurssiin osallistuvien oletetaan olevan netin ääressä vastaamassa. Vastaamatta jättäminen vaikuttaa urssiarvosanaa alentavasti.  Arvatkaa, kestikö Moodle kaatumatta? (vihje: 1. kirjain E, viimeinen kirjain I)

3 kommenttia:

  1. Täällä tosiaan tulee ikävä Suomen (ainakin vähän) parempia käyttöjärjestelmiä yms.

    Mulla on yksi luennoitsija, joka käyttää tiedottamiseen kurssille luotua facebook-ryhmää. Kurssilaiset siis pakotetaan rekisteröitymään naamakirjaan ja tsekkaamaan sieltä mahdolliset päivitykset... Jossei aikaisemmin ollut koukuttunut kyseiseen sovellukseen, niin ainakin kurssin loputtua on.

    Tiedottamisen suhteen tämä koulu on tosiaan vielä lapsen kengissä, vaikka informaatioteknologian pitäisikin olla koulun ydinosaamista. :/

    VastaaPoista
  2. Todella mielenkiintoista lukea analyysiäsi design- for-few -järjestelmistä. Kyllähän niitä on kaikkalla, mutta harvat huomaavat ne ja vielä harvemmat osaavat sanallistaa nämä epäkohdat. Voit aina ajatella että funktionaalisen ja saavutettavan suunnittelun absoluuttinen vastakohta oli Neuvostomaa. Viro on kuitenkin kulkenut jonkin matkaa jo omilla jaloillaan. One way up! Tsemppiä jaksamiseen vaan!

    VastaaPoista