Käydessäni Suomessa, saatan teistä vaikuttaa edelleen samalta vanhalta Tuulilta joka huimat neljä viikkoa sitten jätti kotinsa ja perheensä ja lähti kohti uusia, merentakaisia seikkailuita. Todellisuudessa elän salaista kaksoiselämää; Lindalinen vessassa Tuulista tulee Mereke!
Kaksoiselämäni on lähes täydellistä. Minulla on on kaikki mitä Batmanillakin on, vai mitäs tähän sanotte: kaksi kotia ja osoitetta, kahdet kotiavaimet, kaksi pankkitiliä eri pankeissa, kaksi henkilöllisyystodistusta, kaksi puhelinta, kaksi ystäväpiiriä, kaksi kieltä, kahdet ruokailutottumukset, kaksi pukeutumistyyliä, kaksi kantapaikkaa, kaksi matkakorttia.
Pukeutumistyyli onkin jännä juttu. Alunperin lupasin itselleni, että huolimatta paikallisista kauneusnormeista, pysyn itsenäni. Kuitenkin, oltuani jonkin aikaa tässä ultrafeminiinisessä atmosfäärissä, huomasin, että vanhat (en ole juurikaan ostanut uusia viimeisen neljän vuoden aikana) vaatteeni ovat yllättävän nuhjuisia. Niistä myös huokuu eräänlainen hippityylinen epäjuristiuskottavuus. Hävettää sanoa, mutta olenkin antanut Mereke-olemukselle periksi ja ostanut naisellisuusasioita.
Todistuskappale nro. 1: korkonilkkurit, mustat, nahkaiset. Onnistuin kuitenkin löytämään mahdollisimman yksinkertaiset, glitterittömät ja soljettomat...
Todistuskappale nro. 2: farkkulegginsit. Tätä ei voi puolustella mitenkään.
Todistuskappale nro. 3: bolero (sellainen kummallinen vaate, jossa on vain hihat, nimen oppiminen oli työn takana, mutta Ravel auttoi)
Mereke-Tuulina pukeudun kaikkiin näihin ja lähden taksilla bilettämään. Matkalla karistan kuubalaisen sikarin tuhkaa ikkunasta ja heittelen kahden kroonin seteleitä.
Onneksi kerran viikossa on pakko käydä Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti