perjantai 3. syyskuuta 2010

"Welcome to this course of akademik enklish"

Maanantain ensimmäinen tunti klo 10:00; Informatics paikassa nimeltä IT-building (ihan totta, en tiedä miten se liittyy oikeustieteeseen, siellä opetellaan excel-taulukointia). IT-building EI muuten ole muiden opiskelurakennusten vieressä, vaan se on pieni punainen tiilitalo metsän keskellä, kaukana kampusalueen toisessa päässä.
  Ensiksi piti jonottaa pienen mummelin luo jotta saa IT-Buildingin koneille sopivan sisäänkirjautumiskoodin. Juuri kun pääsin mummelin luo, opetus alkoi mutta koska jonottaessani luokka oli täyttynyt, en päässyt aamun A-ryhmän tunnille, vaan käskettiin tulla iltapäivällä B-ryhmän tunnille. Siitä sitten uudestaan mummelin luo jonottamaan tunnuksia, tietenkin takaisin jonon päähän. Uuden jonotuksen jälkeen mummeli toteaa, ettei voi antaa tunnuksia koska minulla ei ole opiskelijakoodia. Minua pyydetään kääntymään oman tiedekuntani kanslian puoleen.
  Tiedekunnan kansliassa asia ei tietenkään hoidu, vaan käsketään käymään International Study Centerissä. Study Center on tietenkin taas kampusalueen kolmannessa nurkassa, eikä sinne vie keltaisilla kivillä päällystettyä tietä eikä kukaan tiedä missä se on. Reitin arvailuun menee n. 20 minuuttia mutta lopulta löydän perille.  Study Centerissä neljä eri virkailijaa yrittää selvittää ongelmaani ja lopulta käy ilmi, ettei tietojani ole vielä kirjattu koulun tietokantaan joten en voi saada opiskelijakoodia (joka siis tarvitaan monessa paikassa ja jota ilman en saa läsnäolotodistusta KELA:a varten). Lohdukseni saan kuitenkin kuulla, että jo viikon kuluttua asia on mitä todennäköisimin hoidettu! Siispä ei muuta kuin reippain mielin Comparative Constitutional Law -luennolle keskustelemaan metsästäjä-keräilijä-yhteisön ja maanviljely-yhteisön eroista.

 Tiistaina vuorossa English for Academic Purposes. Ehdin jo toivoa, että opettajana olisi native speaker, mutta eipä ei; vironvenäläinen rouva aloitti tunnin kertomalla että "this akademik enklish is propably too higkh levelled for you, so you have to fill this planket (sori, it is only in estonian) and tell us the percentage you get from your final examination from higkh skool. Then we will see, who is high levelled enough to reach this akademik enklish". Pian nähdään mihin ryhmään päädyn. Kati Venemies, I miss you!

  Keskiviikkona ei ollut luentoja (paitsi parillisilla viikoilla Enviromental Policy ja yhdeksännestä opintoviikosta alkaen neljän opintopisteen Ergonomics-luento, jossa kuulemma opitaan istumaan oikein) eikä haluamaani Estonian Language and Culture 1 -kurssia järjestetä koska sen opettaja ei enään työskentele TTÜ:ssa. Päätin siis käydä tekemässä muuttoilmoituksen Mustamäen maahanmuuttovirastossa joka sijaitsee Mustamäe Linnavalistuksessa, osoitteessa A. H. Tammsaare 135. Kaikista maailman paikoista SIELLÄ työskentelee ystävällinen virkailija, joka palvelee myös suomeksi ja auttaa lomakkeiden täyttämisessä! 6.9. eteenpäin olen nyt sitten oikeutettu hakemaan virolaista ID-korttia, jonka käyttömahdollisuudet ovat äärettömät ja sen yli. Voin mm. ladata sille julkisen liikenteen kuukausikortin ja tilata leffalippuja ja käydä kirjastossa (sekä julkisessa että yliopiston omassa) sekä todistaa henkilöllisyyteni jos poliisi sattuisi sitä kyselemään.

  Vaikeuksista huolimatta tuntuu että alan oppia paikallisen systeemin. On ollut myös hyviä hetkiä, esimerkiksi Foundations of Law:n opettaja oli niin hyvä tyyppi että otin saman tien toisenkin kurssin, Comparative Contract Law:n (kevään velvoiteoikeuden pääsykoekirjasta on sittenkin hyötyä)! Sain myös TTÜ Campus Wifi:n toimimaan, vaikka yksi virkailija ehti jo väittää että vika on omassa koneessani (voi luoja mikä urpo, mitä vikaa macissa nyt voisi olla!).  Löysin kuitenkin TTÜ:n maagisen Tarvehuoneen paikasta, joka näytti aluksi siivouskomerolta. Oven takaa löytyi kuitenkin iso, valoisa huone täynnä tietokoneita ja niiden osia. Siellä istui setä, joka hoiti asian kirjaimellisesti napin painalluksella. En tiedä, löytäisinkö huonetta enään uudestaan.
  Ja mikä parasta, löysin myös toisen Frankin! Olisin muuten varmaan jo luovuttanut, mutta nyt vain toteamme että vaikka on vähän toista kuin kotona, niin meillä päin ollut tapana lyödä lekkeriksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti